Miten hyväksyä sairastuminen?

Oma tai läheisen sairastuminen on asia, jota voi olla vaikea hyväksyä. Onko sairastuminen mahdollista hyväksyä osaksi omaa elämää ja jatkaa eteenpäin?

Sairastuminen muuttaa monia asioita. Lievimmilläänkin se on aina jonkinasteinen kriisi, joka vaatii itsensä uudelleen määrittämistä. Moni asia voi muuttua, arjesta voi yhtäkkiä tulla täysin erilaista kuin mihin on tottunut.

Ennen sairastumista olet mahdollisesti elänyt elämääsi ja nauttinut harrastuksistasi eri tavalla kuin mihin nyt kykenet. Jaksamisesi on voinut ollut parempaa ja palautuminen helpompaa. Nyt on löydettävä uusia toimintatapoja.

Sairastuminen on menetys

On inhimillistä, että sairauden tuomat muutokset on vaikea hyväksyä osaksi omaa elämäänsä. Terveyden menettäminen vaikuttaa moneen eri asiaan elämässä. Miltei aina se myös pakottaa luopumaan jostain.

Mielestäni ei siis ole lainkaan liioiteltua käsitellä sairastumista myös konkreettisena menetyksenä. Tämän vuoksi surun neljän eri vaiheen tunnistamisesta voi olla hyötyä sairastumisen käsittelyssä.

Surun neljä vaihetta

Ihmisen suremisprosessi on jaettu neljään eri vaiheeseen. Näitä vaiheita ovat

• shokkivaihe
• reaktiovaihe
• käsittelyvaihe
• sopeutumisvaihe

Epäusko on yksi mielen suojatumiskeinoista. Tämän vuoksi suruprosessin alussa, shokkivaiheessa, voi uutta tilannetta olla vaikea uskoa todeksi. Mielessä voi pyöriä paljon kysymyksiä. Miksi tämä tapahtuu minulle? Miksi nyt? Miksi juuri tämä sairaus?

Reaktiovaiheessa ihminen alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään tapahtuneen todeksi ja yrittää ottaa tilanteen takaisin hallintaan. Keinot siihen vaihtelevat yksilöllisesti, eivätkä ne aina ole kokonaistilanteen kannalta rakentavia.

Käsittelyvaiheessa ihminen usein alkaa miettimään, mitä uusi tilanne merkitsee hänen kannaltaan. Mitkä asiat muuttuvat, mitä pitää mahdollisesti tehdä toisin? Tunteita voi esiintyä laidasta laitaan eikä niitä pidä padota. Patoutuminen voi pahimmillaan johtaa erilaisiin mielenterveydellisiin ongelmiin.

Sopeutumisvaihe tuo tullessaan hyväksynnän tilanteen realiteetteja kohtaan. Voimavaroja alkaa pikkuhiljaa löytyä eteenpäin jatkamiseen, sillä jonkinlainen tasapaino on saavutettu.

Älä jää yksin sairastumisen kanssa

Suuret elämänmuutokset ja niiden tuomat haasteet usein pakottavat meidät tarkastelemaan itseämme uudesta näkökulmasta. Tässä vaiheessa muiden ihmisten antama tuki on tärkeää.

Kokemus siitä, ettei jää yksin, voi olla merkittävä osa uuden tilanteen hyväksymisessä.

Älä arastele kertoa tuntemuksistasi, puhu asiasta niin paljon kuin koet olevan sinulle hyväksi. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse jakaa läheisilleen, mikäli tai läheisesi koette sen haastavaksi. Silloin vertaistuesta voi olla suurta hyötyä.

Vertaistuen voima

Vertaistuella on tutkistusti monenlaisia positiivisia vaikutuksia uuden tilanteen edessä olevalle. Vertaistuki voi tuoda helpotusta nopeasti, sillä kokemuksien jakaminen ja kuuleminen vahvistaa tunnetta siitä, ettei ole yksin asian kanssa.

Vertaistuen on myös todettu lievittävän kokemusta yksinäisyydestä. Se auttaa tilanteen aiheuttamiin negatiivisiin tunteisiin ja helpottaa kokemusta mahdollisesta leimautumisesta. Myös erilaiset pelkotilat voivat hälventyä kun niistä voi keskustella samanlaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Vertaistuessa on myös se hyöty, ettei kaikkea tarvitse kertoa läheisille. Usein vertaistukija on etäämmällä ja hänelle voi olla siitäkin syystä helpompi puhua. On nimittäin inhimillistä, että pyrimme myös säästämään läheisiämme, emmekä välttämättä halua jakaa heille aivan kaikkea.

Tämä riippuu tietenkin siitä, millaisia ihmiset yksilöinä ovat. Kaikki ihmissuhteet ovat uniikkeja eikä kukaan voi sanoa, miten juuri sinun pitää toimia.

Esimerkkitarina vertaistuen vaikutuksesta

Joitain vuosia sitten uskaltauduin yhdelle ammatillisen kuntoutuksen kurssille. Olin skeptinen ja ahdistunut, en uskonut sen olevan ollenkaan oma juttuni. Suurilta osin sen takia, että siellä olisi muita ihmisiä – en halunnut istua pyöreässä muodostelmassa kertomassa haasteistani.

Hoitava tahoni oli kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että minun kannattaisi ennakkoluuloistani huolimatta osallistua. Lopulta suostuin, enkä kadu sitä päätöstä.

Koin olevani ympäristössä, jossa sai niin sanotusti olla luvan kanssa ja arastelematta rikki. Kukaan ei ihmetellyt sitä, jos vääntelehti tai nousi vaihtamaan asentoa jatkuvasti. Tai jos joku joutui hetken olemaan selällään kipujen takia, ei siihen kiinnitetty sen kummempaa huomiota.

Tunne oli vapauttava. Pian huomasin, että minun oli yllättävän helppo jakaa omia ajatuksiani ja tunteitani. Siinä missä kaikki olimme kaikki jollain tavalla rikkonaisia, olimme samalla arvokkaita sekä vakavasti otettavia aikuisia yksilöitä.

Sain toivoa tulevaisuuteen sekä kokemuksen siitä, että en todellakaan ole ainoa poikkeavassa tilanteessa kamppaileva. Sillä oli suuri vaikutus siihen, että uskaltauduin hakeutumaan uudelleen lisäkouluttautumisen polulle.

Ja ai niin – se pöytä oli muuten neliskanttinen.

Hanki luotettavaa tietoa sairaudestasi

Kannattaa varmistaa, että saamasi tieto sairaudestasi on varmasti asianmukaista ja paikkansa pitävää. Luota tässä tapauksessa ammattilaisiin. Ole lähdekriittinen– älä usko kaikkea, mitä netin keskustelupalstoilla väitetään.

En sano, etteikö myös oikeaa tietoa voisi olla liikkeellä, mutta aina on parempi pelata varman päälle. Sopeutumisessa uuteen tilanteeseen ei ole hyväksi saada väärää informaatiota. Tällä voi pahimmillaan olla kauaskantoisia vaikutuksia.

Älä arastele kysyä vinkkejä ja luotettavia tietolähteitä hoitavalta taholta. Oikeellinen informaatio auttaa sinua tilanteen käsittelyssä eikä väärinkäsityksiä esimerkiksi hoitovaihtoehdoista pääse syntymään.

Vaihtoehtoja vanhan tilalle

Tämä kappale saattaa herättää mielipiteitä, mutta itse olen kokenut sen olleen lopulta tilanteen hyväksymisessä auttava tekijä. Ei ehkä ihan heti, mutta mahdollisesti jonkin ajan päästä.

Kuten sanoin, sairastuessa joutuu miltei aina pakosti luopumaan jostakin. Tämä voi kuitenkin tarkoittaa myös sitä, että samalla meille tarjoutuu mahdollisuus löytää elämäämme jotain uutta. Jotain sellaista, mitä ei ole ikinä ennen kokeillut.

On tietenkin aivan älyttömän kurjaa, että itselleen tärkeistä asioista ja harrastuksista on voinut joutua luopumaan. On kuitenkin mahdollista, että tätä kautta löytyy asioita ja harrastuksia, joita ei olisi aiemmin edes ajatellut.

Kerron esimerkin itsestäni. Minulla on taustaa kilpaurheilun parissa. Sanomattakin on selvää, että kilpaurheilu ei enää onnistuisi yhtä vaivattomasti tänä päivänä.

Olen myös koko ikäni soittanut pianoa ja haaveilin joskus konserttipianistin urasta. Nykyään soittaminen on harventunut, sillä ei ole itsestäänselvyys, että käteni olisivat siihen kykenevät inspiraation hetkellä. Myös sormien kunnon palautuminen soittamisen jälkeen voi olla haastavaa.

Edellä mainituista syistä olen kuitenkin löytänyt kirjoittamisen uudelleen ja se on noussut merkittävään osaan elämässäni. (Näppäimistö kun on huomattavasti kevyempi kuin pianon koskettimet.)

Aiempien harrastusteni tyhjiön vuoksi päädyin myös rohkaistumaan mukaan yhdistystoimintaan, mikä oli itselleni aivan uutta.

Näistä kokemuksista syntyneitä ihmissuhteita vaalin yhä tänäkin päivänä. Lisäksi yhdistystoiminnan kautta elämääni tuli paljon muutakin uutta sisältöä, jollaisesta en ennen ollut osannut edes haaveilla.

Tämä näkökulma ei tosiaan välttämättä ole ensimmäisten asioiden joukossa sairauden hyväksymisessä auttavien tekijöiden suhteen. Se voi kuitenkin olla toivoa tarjoava vaihtoehto siinä vaiheessa kun alun vaikeimmat hetket ovat ohi.

Anna itsellesi aikaa

Jokainen meistä on ainutlaatuinen kokonaisuus. Siksi ei ole mitään tiettyä aikaa, minkä sisällä sairastuminen tarvitsisi hyväksyä osaksi elämää. Siinä on paljon sulateltavaa, se ottaa oman aikansa.

Älä siis hoputa itseäsi. Anna sopeutumiselle aikaa, sillä mitkään suuret muutokset eivät lähtökohtaisesti ole helppoja. Niistä on kuitenkin mahdollista selvitä.

Apua on myös siitä, että muistat olla itsellesi armollinen prosessin aikana. Uutta tilannetta ei tarvitse ottaa kokonaisuudessaan haltuun heti, emotionaaliselle työlle on annettava tilaa ja aikaa.

Mikäli tilanne kuitenkin alkaa tuntua liian raskaalta, älä epäröi ottaa yhteyttä ammattilaiseen. Joskus sopeutumiseen on tarpeen hyödyntää ammatillista keskusteluapua. Se ei ole häpeä – päinvastoin vaatii rohkeutta ja viisautta tunnistaa tilanne, jossa omat voimavarat eivät riitä.

Erilaisia vertaistukiryhmiä löydät mm. sosiaalisen median kanavilta, kuten Facebookista. Myös erilaiset yhdistykset ja järjestöt tarjoavat vertaistukitoimintaa.

Toivon artikkelin olleen sinulle hyödyllinen. Tunnetko jonkun, joka voisi hyötyä näistä ajatuksista? Jaa tämä kirjoitus hänelle ja kerro myös, mikäli sinulla on vinkkejä sairastumisen hyväksymisen helpottamisessa.