Tekeekö kipu huonoksi huoltajaksi?

Osallistuminen lapsen leikkeihin ja fyysiseen kontaktiin voi joskus kivun vuoksi olla haastavaa. Onko mahdollista olla osallistuva huoltaja kivusta huolimatta?

Tiedämme nykyään, että fyysisen läheisyyden merkitys lapsen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille on suuri. Turvallinen ja hyväksyvä kosketus vahvistaa lapsen itsetuntoa sekä minäkuvaa.

Silittely, sylissä oleminen, suukot – tällä kaikella on oma roolinsa kasvamisessa kohti tasapainoista ja tervettä aikuisuutta.

Yksi lapsi pitää suuremmasta määrästä fyysistä kontaktia, toinen taas ei halua koko aikaa sylitellä. Lisäksi jokaisella meistä on olemassa oma käsityksensä siitä, millainen vanhempi on lapselleen hyvä huoltaja.

Usein ihmiset liittävät fyysisen läheisyyden ajatuksen tasolla automaattisesti osaksi mielikuvaamme vanhemmuudesta. Tämä kertoo siitä, kuinka vakiintunut ja tärkeä asema sillä nykyään on osana lastemme kasvatusta.

On kuitenkin mahdollista, ettö tämä lähtökohtaisesti positiivinen ilmiö on osasyy siihen, miksi ajatukset huonosta vanhemmuudesta yrittävät kipupäivinä ottaa vallan.

Kun lapsen kosketus sattuu

Lemmikkieläinten maailma on konkretisoinut meille sen, että äkillisesti eri tavalla käyttäytyvä eläin voi olla sairas tai tuntea kipua. Yhtälailla kipu vaikuttaa ihmisenkin mielialaan riippuen siitä, minkä laatuista tai kuinka voimakasta se on.

Kivulloisina päivinä huomaan olevani huomattavasti lyhytpinnaisempi. Leikillään vastaan vempuloivan lapsen pukeminen talvivaatteisiin tuntuu salitreeniä vastaavalta ponnistukselta, eikä sanallisilta yhteenotoiltakaan vältytä.

Iloisena syliisi tömähtänyt kikattaja saattaakin saada vastareaktioksi tahattoman älähdyksen kivusta, eikä kykene ymmärtämään, miksi iloiseksi tarkoitettu läheisyys herättää äidissä negatiivisen reaktion.

Ei varmaan tarvitse erikseen painottaa sitä, kuinka kurjalta ja surulliselta tämä tuntuu. Tässä piilee kuitenkin tilanteen ratkaisun ydin – kun tuntuu kurjalta, kerro siitä.

Lapsi aistii tunteet – kerro niistä hänelle

Vaikka yrittäisit peittää huonon mielialasi ja kivulloisen olotilan, lapsi kyllä helposti aistii jotain olevan pielessä. On kokonaistilanteen kannalta hedelmällisempi vaihtoehto kertoa lapselle tilanteesta lapsen kehitystasoa vastaavalla tavalla.

Samalla lapsi oppii, että kurjistakin tunteista saa puhua. Tämä on hedelmällistä myös siksi, että tunneilmaisultaan puutteellisessa ilmapiirissä kasvamisen on todettu vaikuttavan lapsen tunteiden käsittelyn oppimiseen.

Meillä yhtenä esimerkkinä toimivaksi ratkaisuksi on muodostunut aloittaa keskustelu kertomalla, että ”äidillä on pipi”.

(Tällä hetkellä elämme kehitysvaihetta, jossa jokainen muksahdus ja kopsahdus lapsella aiheuttaa dramaattista esittelyä kaipaavan ”pipin”. Lapsi siis suurin piirtein ymmärtää merkityksen ilmaisun ympärillä.)

Tämän jälkeen olemme jutelleet siitä, että koska äidillä on pipi, äitiä harmittaa.

On kuitenkin tärkeää korostaa lapselle, ettei vanhemman huono mieli johdu lapsesta itsestään tai tämän toiminnasta. Pieni lapsi ei kykene hahmottamaan syytä vanhemman huonolle mielialalle, ellei hänelle sitä sanoiteta.

Hän voi uskoa tehneensä kurjasti, olevansa itse huono tai aiheuttavansa pahaa mieltä vanhemmalle muulla tavoin. Tämä ei tietenkään ole toivottavaa.

Tunnetaitojen ohjaaja ja kouluttaja Anne-Mari Jääskisen mukaan tunnekasvatus ei ole mitään rakettitiedettä. Pähkinänkuoressa ilmaistuna kyseessä on arjen auki sanoittamista ja esimerkin antamista. Myös omat tunnetaidot kehittyvät samalla, jolloin on mahdollista tarjota lapselleen paremmat edellytykset omien tunteiden käsittelemiseen ja ilmaisemiseen.

Kukaan ei ole täydellinen

Vaikka kuinka haluaisimme luoda itsestämme kuvan tilanteessa kuin tilanteessa rationaalisesti toimivina kasvattajina, ylilyöntejä tapahtuu aika ajoin. Se on inhimillistä – sellaista vanhempaa ei ole, joka ei joskus olisi hermostunut.

Kun äkäilyt ja konfliktitilanteet jutellaan läpi tilanteen rauhoituttua, ei negatiivisten tunteiden mylläkkä jää pelkäksi pahan mielen massaksi lapsen mieleen. Parhaimmillaan jokainen voi oppia jotain lisää itsestään ja omista tunnetaidoistaan.

Älä siis soimaa itseäsi liikaa, mikäli pinna välillä palaa. Huomionarvoista lapsen kannalta on se, kuinka tilanteen jälkipyykki tulee hoidettua.

Korostan, että puhun äänenkäytöllisestä hermostumisesta, esimerkiksi äänen korottamisesta. Lapseen fyysisesti kajoaminen tai kurittaminen on aina väärin ja siihen pitää puuttua.

Kivusta huolimatta läsnä

Kipu voi tehdä kokijastaan äkkipikaisemman, huonotuulisemman sekä fyysisesti vähemmän läsnä olevan. Onko se tosiaan este hyvälle vanhemmuudelle?

Vastaan omaan kokemukseeni perustuen, ettei kipu estä läsnäolevaa vanhemmuutta. Vaikka joutuisit viettämään päivän makuuasennossa elävää vilttimyttyä muistuttaen, voit silti olla henkisesti läsnä lapsen tarpeille.

Myös fyysisen läheisyyden toteutuskeinot voivat muuttaa muotoaan. Voi esimerkiksi hetken pötkötellä ja hassutella yhdessä tai käpertyä viltin alle lukemaan kirjaa. Olet siinä, lähellä ja lapsesi saatavilla. Vaikka fyysisen läheisyyden mahdollisuus olisi rajoittunutta, tärkeintä on olla yhteydessä lapseen.

(Mainittakoon, että edellä mainittu keino kivun kanssa selviytymiseen on mahdollista ainoastaan silloin kun paikalla on toinenkin valvova silmäpari.)

Yhteenvetona siis sanoisin, ettei kipu tee kenestäkään automaattisesti huonoa huoltajaa. Kokonaisuus on pitkälti kiinni siitä, kuinka pystyt itse hallitsemaan omia tunnetilojasi, sanoittamaan niitä lapselle sekä olemaan henkisesti läsnä.

Tämä on tärkeää, sillä turvallisen sekä tunteiden käsittelyä tukevan ympäristön luominen kotona on aina aikuisen vastuulla.

Toivottavasti löysit artikkelista jotain itsellesi hyödyllistä. Heräsikö sinulla ajatuksia tai kysymyksiä aiheesta? Kommentoi rohkeasti, jatketaan keskustelua somessa tai kommenttikentässä.

Voit vilkaista tästä seuraavaksi keinoja, kuinka keskustella vanhemman kivusta lapsen kanssa.

Mikäli kiinnostuit tunnetaidoista enemmänkin, voit syventyä niihin alla olevan linkin kautta.

Tunnetaitoja voi kehittää (MIELI)

Tunnetaitoja oppii harjoittelemalla (Opetushallitus)