Voiko mielenterveysongelmista huolimatta olla hyvä huoltaja?
Kun esitämme kysymyksen, millainen ihminen on hyvä huoltaja lapselleen, ensimmäisenä mieleen tuskin pompahtaa nippu erilaisia mielenterveysongelmia. Voiko mielenterveyden haasteita mukanaan kantava henkilö olla hyvä huoltaja ja mikä kaikki siihen loppupeleissä vaikuttaa?
Hiljattain on alettu enemmissä määrin heräämään ajatukseen siitä, ettei mielenterveysongelmista puhuttaessa tarvitsisi tuntea häpeää tai kokea olevansa riittämätön ja huono. Se ei aina ole helppoa kenellekään meistä, mutta jos sinulla on lapsia huollettavanasi, voi se tuntua vieläkin vaikeammalta asialta myöntää ääneen.
On tietenkin jokaisen oma asia, kuinka avoimesti haluaa omista asioistaan keskustella ja kenen kanssa. Olen kuitenkin itse päätynyt siihen lopputulokseen, että kulutan huomattavan osan ajastani ja energiastani kasaillessani säröttömiä palasia kasaan, jotka sitten voin muka huojentunein mielin ojentaa kanssakeskustelijalle.
Prosessi sisältää peittelyä, häpeää ja sitä kuuluisaa vaivaa.
En tarkoita sitä, että julistaisin jokaiselle vastaan kävelevälle henkilölle avoimesti kaikkia arkeni kipukohtia. Tarkoitan sitä, että olen päätynyt rehellisyyteen ja avoimuuteen lähipiirini sekä ystävieni suhteen, sillä mitään konkreettista ja oikeasti rationaalista syytä peittelyyn ei ole.
Se vain vahvistaa stigmaa siitä, että mielenterveyden haasteissa lapsiperhearjen pyörteissä olisi jotain hävettävää.
Miten yleisesti lapsiperheissä sitten on mielenterveysongelmia?
Meillä Suomessa lapsiperheiden vointi koetaan pääosin hyvänä. Samaan aikaan on kuitenkin huomattu, että terveys- ja hyvinvointierot ovat kasvaneet. Pienten lasten ja heidän perheidensä hyvinvointi 2018 – raportin mukaan joka viides nelivuotiaiden lasten vanhemmista oli kokenut masennusoireilua.
Se on harmittavan paljon.
Karrikoidusti ilmaisten voisi siis ajatella, että joka viidennellä lapsensa päivähoidosta hakevalla huoltajalla on mahdollisesti jonkinlaisia mielenterveydellisiä haasteita mukana elämässään.
Millaisista asioista kuormitus lapsiperhearjessa voi syntyä?
Lapsiperheiden arjessa kuormittavia asioita on yksilöistä riippuen useita. Esimerkkejä kuormituksen kasaantumiseen vaikuttavista tekijöistä voivat olla mm.
- vanhempien uupumus arjen pyörittämiseen
- lähiverkostojen puute
- taloudellinen niukkuus
- työttömyys
- lisääntynyt päihteiden käyttö
Kaikki edellä mainitut tekijät voivat osaltaan vaikuttaa mielenterveysongelmien syntymiseen tai niiden pahentumiseen, mikäli riittävää tukea ja apua ei ole saatavilla.
Myös omat mielikuvat ja odotukset vanhemmuudesta sekä sen tuomista muutoksista elämässä voivat vaikuttaa asiaan. Tämä on tietysti todennäköisempää silloin, mikäli odotukset eivät vastaakaan todellisuutta.
Sen lisäksi, että mielenterveysongelmat ovat yksilölle itselleen raskaita jaksaa, heijastuvat vaikutukset miltei poikkeuksetta aina koko perheeseen. Myös lapsen kehitys ja hyvinvointi on pitkälti sen varassa, kuinka vanhemmuus toteutuu kotona.
Lisäksi tähän vaikuttaa se, millainen suhde vanhempiin/huoltajaan on, kuinka perheessä toimitaan ja millainen ilmapiiri kotona on yleisesti ottaen.
Juuri näistä syistä on tärkeää pohtia, miten on mahdollista turvata lapselle hänen kasvuaan ja kehitystään tukeva, turvallinen kotiympäristö siitä huolimatta, että samaan aikaan painisimme mielenterveydellisten ongelmien kanssa.
Ole rehellinen itsellesi ja tunnusta olemassa olevat ongelmat
Ensimmäinen keino, jonka avulla voimme lähteä vaikuttamaan toimijuuteemme kehityksen ja hyvinvoinnin turvaavina huoltajina, on tunnustaa asioiden todellinen laita itselleen. Mitä varhaisemmassa vaiheessa uskaltaa pysähtyä ja myöntää itselleen, että voisi hyötyä ulkoapäin tarjotusta avusta, sitä enemmän se palvelee sinua ja koko perhettäsi.
On tietenkin olemassa psyykkisiä tiloja, joita ei kykene itse hahmottamaan ja tunnistamaan niiden ollessa akuutisti päällä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi erilaiset psykoositilat sekä kaksisuuntaisen mielialahäiriön mania-jakso.
Iso osa haasteista voi kuitenkin olla tunnistettavissa, mikäli opettelee tunnistamaan varoitusmerkkejä mahdollisesta uupumisesta. Esimerkiksi depressiosta kärsivä vanhempi voi olla enemmän ärtynyt, väsynyt ja lyhytpinnainen.
Hän saattaa olla enemmän ajatuksissaan, passiivinen tai kokea haastavaksi vastata lapsen puheisiin ja tunteiden ilmauksiin. Aloitekyky voi myös olla heikentynyt ja syyllisyys voi olla läsnä vahvasti.
Mistä sitten voin saada apua?
Kuormittavaan tilanteeseen perheen sisällä on saatavilla apua. Matalan kynnyksen vaihtoehtoja löytyy esimerkiksi kunnan tarjoamista sosiaalipalveluista. Näitä palveluita voivat olla mm.
- perhetyö
- kotipalvelu
- tukiperheet
- kasvatus- ja perheneuvonta
- nuorten palvelut
- lastensuojelu
Mikäli koet, että voisit hyötyä jostain edellä mainituista palveluista, ota matalalla kynnyksellä yhteyttä oman kuntasi sosiaalipalveluihin. Asiakkuus on aina vapaaehtoista, eikä se tarkoita automaattisesti lastensuojelun asiakkuutta.
Lastensuojelu ei ole paha mörkö perhettä vaanimassa
Lastensuojeluun liittyy yhä helposti osittain pelottava kaiku. On totta, että perheillä on erilaisia kokemuksia lastensuojelun asiakkuuksista. Joskus asiat eivät ole menneet toivotulla tavalla, henkilökemiat eivät ole välttämättä kohdanneet, on saattanut tapahtua ylilyöntejä tai muuta vähemmän toivottavaa.
Yksikin tällainen kokemus on liikaa ja valitettavaa, eikä näitä tarinoita tule ottaa kevyesti tai sivuuttaa olankohautuksella.
Lähtökohtaisesti lastensuojelun tarkoitus on kuitenkin auttaa perhettä voimaan paremmin. Tällä intressillä alalle lähdetään – oletettavasti yksikään negatiivisia pohja-ajatuksia omaava henkilö ei jaksa omistautua vuosia opiskelulle vain ja ainoastaan kyykyttämään ja tuomitsemaan päästäkseen.
Mikäli lapselle avataan asiakkuus lastensuojelun piiriin, on mahdollista tukea perhettä tiiviimmin ja enemmän.
Sinä olet lapsellesi lähtökohtaisesti ihan muuta kuin diagnoosisi
Usko minua kun sanon, että katsoessaan sinua lapsesi ei ajattele, että tuossa seisoo masentunut huoltajani. Helposti itkevä äitini tai useasti ärtynyt isäni. Hän näkee aivan muuta – mahdollisesti turvallisimman sylin koko maailmassa, kaikkein parhaimman kalapuikkojen paistajan ikinä tai henkilön, joka tekee parhaat legolinnat.
Ja koska varmasti lähtökohtaisesti haluamme tilanteen pysyvän tällaisena, olemme valmiita tekemään töitä sen eteen ja löytämään toimivia ratkaisuja hyvän arjen turvaamiseksi.
Tämä tarkoittaa sitä, että pyrimme kantamaan vastuun omasta hyvinvoinnistamme ja tekemään sitä edesauttavia ratkaisuja.
On tietenkin olemassa tilanteita, joissa tarvitsemme muiden ihmisten apua ja mahdollisesti hieman potkuja takalistollemme päästäksemme eteenpäin. Kuitenkin viime kädessä vastuu on meidän, kukaan muu ei tee konkreettista työtä puolestamme.
Ja juuri tästä pääsemme eteenpäin kohti alkuperäistä kysymystä siitä, voiko mielenterveysongelmista huolimatta olla hyvä huoltaja.
Minun vastaukseni sinulle on, että mielenterveysongelmista huolimatta voit olla hyvä huoltaja.
Mielenterveysongelmat eivät määrittele sinua huoltajana
Mikään diagnoosi maailmassa ei määrittele sinua ja toimijuuttasi huoltajana. Se voi kyllä vaikuttaa toimintaamme sekä siihen, miten voimme erilaisia asioita arjessamme toteuttaa, mutta ainoastaan sillä, kuinka toimit, on merkitystä.
Avaimet hyvään ja turvalliseen huoltajuuteen ovat mukana omassa taskussamme. Olen varma, että sinä teet parhaasi ja riittävästi.
Hyvä huoltaja haluaa turvata lapsensa arjen ja tarjota puitteet, jossa lapsen on turvallista kasvaa ja kehittyä omaksi itsekseen. Ja turvatakseen kaiken tämän, huoltajan tulee pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan ja ongelmien ilmaantuessa haluta pyrkiä löytämään niihin ratkaisuja.
Hyvä huoltaja myös tunnustaa tilanteen, jolloin ulkopuolinen apu palvelee koko perheen hyvinvointia. Päätös ottaa apua vastaan osoittaa vastuullisuutta sekä rakkautta omaa perhettä kohtaan.
Kukaan ei ole täydellinen
Meillä kaikilla on haasteita elämässämme ja arjessamme ilman mielenterveyden ongelmiakin. Harva kuitenkin ajattelee, että paljon kolhuja arjessaan ja elämässään jatkuvasti kokeva, mielenterveydeltään ehjä ja diagnoositon henkilö olisi lähtökohtaisesti huono huoltaja vaikka nämä ulkoapäin hyvinvointiin vaikuttavat tekijät heijastuisivatkin kotielämään.
Mielenterveyden haasteisiin vaan liittyy yhä edistyksestä huolimatta paljon häpeää ja leimautumisen pelkoa.
Lisäksi meillä Suomessa elää hyvin vahvasti ns. yksin pärjäämisen kulttuuri. Perheet ovat oma kuplansa siinä, missä aiemmin lapsen kasvatus ja lapsiperhearki on ollut huomattavasti yhteisöllisempää. Ja se on sitä yhä eri kulttuureissa ympäri maailman.
Sinun ei kuitenkaan tarvitse pärjätä yksin. Ei ole olemassa mitään kultaista ohjekirjaa, jossa sanotaan, että kirkkaimman kruunun saa pisimpään yksin pärjännyt huoltaja.
Ole rohkeasti ylpeä itsestäsi ja saavutuksistasi
Vaikka sinulla olisikin mielenterveysongelmia, sinä voit, saat ja sinun pitääkin olla ylpeä itsestäsi huoltajana. Et ole lähtökohtaisesti yhtään sen vähemmän arvokas vanhempi lapsellesi kuin kukaan muukaan, terveydeltään mahdollisesti eheämpi ihminen.
Koska meillä on nykyään myös hurjasti enemmän tietoa kuin menneinä vuosikymmeninä, kohdistuu vanhemmuuteen ja lasten kasvatukseen hurjasti erilaisia odotuksia. Jatkuvasti ympärillämme muuttuva ja kehittyvä yhteiskunta tuo myös oman mausteensa tähän jo valmiiksi tuliseen soppaan.
On kuitenkin totta, että niin pitkään kun lapsesi on turvassa, hänellä on riittävästi ruokaa, puhtaita vaatteita ja hänet kohdataan aidosti ja läsnäolevasti juuri sellaisena kuin hän on, asiat ovat hyvällä mallilla.
Silloin myös sinä riität, mielenterveysongelmista huolimatta.
Toivottavasti sait vahvistuksen sille, etteivät mielenterveyden ongelmat tee kenestäkään lähtökohtaisesti huonoa huoltajaa. Tunnetko jonkun, joka voisi hyötyä tästä artikkelista? Jaa postaus eteenpäin ja auta rikkomaan tabuja.
Hyödyllisiä linkkejä 👇
Pitäisit kenties näistä
Kun syksyisin on paha olla – kärsitkö tietämättäsi kaamosmasennuksesta?
Miten lisätä hyvinvointia arkeen?
