Mielenterveys

Millainen on epävakaa persoonallisuushäiriö ja miten se näyttäytyy arjessa?

Epävakaan tunne-elämän kokemus on kuin vuoristoradan kyydissä pelkääminen. Tunnet, kuinka vaunu nitkuttaa hitaasti yhä ylemmäs kohti huippua. Huipulla vuorossa on vääjämättä raju, keuhkot tyhjentävä rymähdys alas. Välillä vaunu pysähtyy, välillä ei. Joskus se törmää ja jatkaa ohi raiteiden rysähtäen lopulta palasiksi.

Tunne-elämän epävakaus, epävakaa persoonallisuushäiriö (F60.31), voi olla kokemuksena edellä kuvatun kaltainen. Intensiivinen, pelottava, väsyttävä. Joskus sykähdyttävän riemukas, miltei kestämättömän onnellinen.

Missään vaiheessa se ei kuitenkaan välttämättä ole erityisen seesteinen ja voi joissain hetkissä jopa vaarantaa häiriöstä kärsivän hengen.

Epävakaan mieliala on äärimmäisen reaktiivinen.

Miltä epävakaa persoonallisuushäiriö sitten tuntuu?

Häiriöstä kärsivän tunneherkkyyttä on verrattu palovammapotilaan vereslihalla oloon: on kuin suojaava tunneiho puuttuisi, ja kaikki tuntuu sietämättömän voimakkaasti.

Epävakaasta tunne-elämästä kärsivän mieli on äärimmäisen reaktiivinen. Mielialan voimakas ja tiheä vaihtelu on tyypillistä, muutokset ääripäästä ääripäähän voivat ilmetä nopeasti.

Toisin kuin kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä, muutokset mielialassa eivät ole yhtä pitkäkestoisia luonteeltaan.

Voimakkaat tunnetilat tiivistyvät usein äärimmäisen psyykkisen tuskan ja toivottomuuden tunteiden sävyttämiksi kriiseiksi. Näiden intensiivisten tunne-elämän kokemusten kanssa yritetään usein tulla toimeen epätoivoisin, impulsiivisin ja itsetuhoisin tavoin (Duodecim Terveyskirjasto).

Hylätyksi tulemisen pelko voi olla merkittävä tekijä mielen reaktiivisuuden suhteen.

Pysyvyys luo turvallisuuden tunnetta

Ympäröivien, turvaa tuottavien ulkoisten olosuhteiden muutos, stressi tai ihmissuhteissa tapahtuvat asiat voivat vaikuttaa vointiin paljon. Esimerkkejä vuorovaikutussuhteissa merkittävistä seikoista voivat olla mm. kokemus torjutuksi tulemisesta, välittämisen puutteesta tai hylätyksi tulemisesta.

Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivä henkilö saattaa myös ylianalysoida vastapuolen käytöksen syitä (hypermentalisaatio), sillä käsitys omasta itsestä esittäytyy tyypillisesti pahana, vajavaisena ja hävettävänä.

Nämä seikat vaikuttavat väistämättä häiriöstä kärsivän ihmissuhteisiin ja erilaisilta sosiaalisilta kriiseiltä voi olla hankalaa välttyä.

Voimakas häpeän tunne on usein läsnä, mikäli henkilö kokee oman käytöksensä olevan syynä vastapuolen (mahdollisesti asiaan kokonaan liittymättömästä syystä) negatiivisena koettuun reaktioon.

Tämä osaltaan lisää riskiä erilaiseen itsetuhoiseen ja impulsiiviseen oireiluun.

Yleisimmät oireet

Epävakaan persoonallisuushäiriön tyypillisimpiä oireita ovat mm.

  • mielialan voimakas vaihtelevuus
  • identiteetin epävakaus
  • pitkäkestoinen tyhjyyden tunne
  • impulsiivinen käyttäytyminen
  • itsetuhoinen käyttäytyminen
  • vaikeus säädellä tunteiden ilmaisua
  • ihmissuhteiden epävakaus ja intensiivisyys
  • hylätyksi tai torjutuksi tulemisen pelko
  • alttius kokea outoja, epätodellisia oloja tai epäluuloiset ajatukset

Jokaisella meistä voi kuormittavissa elämäntilanteissa ilmetä joitain edellä mainituista oireista. Epävakaan persoonallisuushäiriön kohdalla ongelmat ovat kuitenkin jatkuvia ja vaikeuttavat elämää monella eri osa-alueella jatkuvasti.

Huomio sinulle – voi olla kannattavaa pyytää asiantuntevaa arviota, mikäli viisi oirekuvauksen yleisimmistä oireista täyttyy enemmän tai vähemmän jatkuvana, elämänlaatuasi heikentävänä tekijänä.

Epävakaalla tunne-elämällä on monet kasvot.

Epävakautta voidaan hoitaa

Epävakaan persoonallisuushäiriön hoitomuodoksi suositellaan ensisijaisesti psykososiaalisia hoitomuotoja. Käytännössä tämä tarkoittaa erilaisia psykoterapian muotoja.

Joissain tapauksissa myös lääkehoito voi olla tarpeen hillitsemään mm. impulsiivista käyttäytymistä ja sen potentiaalisesti haitallisia seurauksia.

Tämä on esimerkiksi omalla kohdallani ollut oikeastaan välttämätöntä, varsinkin kun puhutaan pikkulapsiarjen aistiärsykkeitä pursuavasta, paljon emootioita sisältävästä elämänvaiheesta.

Onko kyseessä sairaus?

Persoonallisuuden häiriöt ovat voimakkaasti, peräti haitallisuuteen asti korostuneita persoonallisuuden piirteitä, eivät niinkään sairaus itsessään. Alttius oirekuvan mukaiseen käyttäytymiseen säilyy läpi elämän.

On kuitenkin mahdollista, että henkilön vanhetessa tunne-elämän terävin kärki voi tasoittua samalla kun erilaiset, rakentavat ratkaisumallit emotionaalista kriiseistä selviämiseen lisääntyvät.

Joissain tapauksissa jopa spontaani parantuminen on ollut mahdollista.

Outo tyhjyyden tunne voi piinata epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivää.

No millaisia vaikutuksia epävakaudella on arjessa?

Kuten edellä mainitun perusteella voi päätellä, on epävakaa tunne-elämä seuralainen, joka kiistämättä vaikuttaa siitä kärsivän elämän jokaisella osa-alueella.

Kun ajattelen omaa arkeani, ei oikeastaan ole sellaista asiaa, johon tunne-elämän epävakaus ja impulsiivisuus ei vaikuttaisi. Tunne-elämä on niin suuri osa meitä – se ohjaa ja säätelee toimintaamme käsi kädessä rationaalisen päätöksenteon kanssa.

Yksityiskohdat eivät ole mitättömiä tunteiden hallinnan suhteen

Omassa arjessani tietynlaiset yksityiskohdat nousevat suureen rooliin kokonaisuuden hallitsemisen suhteen.

Ei ole samantekevää, mitä radiosta soi tai minkä tyyppistä podcastia kuuntelet laittaessasi ruokaa. Elokuvaillan valinnat eivät ole itsestäänselvyys, sillä välillä joutuu puntaroimaan hyvinkin tarkkaan, minkälaisia ulkopäin tulevia, emootioita herättäviä ärsykkeitä kestää ja mitä taas ei.

On päiviä, jolloin tunnemaailma tuntuu nielaisevan sinut kokonaan huolimatta siitä, miten yrität pyristellä sitä pakoon tai siitä tietoisesti irti. Tai edes hitusen kauemmas.

Se on kuin suuri, jatkuvasti erilaisista ärsykkeistä lisää pontta saava hyökyaalto, joka vyöryy kohti ja lopulta rysähtää päälle.

Ja on hetkiä, jolloin yksinkertaisesti muserrut sen alle kuin heppoinen kaarnalaiva.

Ulkoapäin tulevia ja mahdollisesti emootioita voimistavia ärsykkeitä voi olla hyödyllistä säädellä.

Ei epävakauden piikkejä ilman ruusua

Toisinaan vaikutus on päinvastainen. Koet niin suurta, miltei mielenvikaisuuden mitat tavoittavaa onnea, iloa ja rakkautta, että yksinkertaisesti et vain kestä sitäkään.

(Loppupeleissä kaikessa hankaluudessaan tämä on jopa hieman koomista kun tarkemmin ajattelee.)

Tasaisuus ja kohtuus eivät ole tuttua. Mitä sellainen edes on?

Mieleni sekä tunne-elämäni ovat äärimmäisen reaktiivisia muistuttaen lähinnä sekoitusasetukselle säädettyä emootioiden soittolistaa, jossa raskain death metal kera moderneimman ja pelkistetyimmän rap-musiikin kanssa kohtaavat toisensa käsi kädessä lavatansseissa moshaten.

Arki on siis välillä aikamoista tasapainoittelemista sekä jonkinlaisen kultaisen keskitien paikoitellen epätoivoistakin etsimistä.

Epävakaa tunne-elämä voi tuoda haasteita ihmissuhteisiin

Ja ihmissuhteet, ai että. Ne vasta sekasotku tuntuvatkin välillä olevan – hyvässä ja pahassa. Sanomattakin on selvää, että itsesäätely ja -reflektio on jatkuvassa avainasemassa siinä, kuinka ylläpidät ihmissuhteitasi.

Ja rehellisyys, se kuuluisa rehellisyys.

Toimivin vaihtoehto kaikkien kannalta on ollut se, että olen yrittänyt ylläpitää avointa keskustelukulttuuria asian suhteen lähimmäisteni kanssa, mikäli tilanne sitä vaatii.

On nimittäin jokaisen etu, että annetaan työkaluja ymmärtää vastapuolta sekä tämän epärationaaliseltakin vaikuttavaa käytöstä.

Sukset menevät ristiin tällä tavoin harvemmin, tai eivät ainakaan niin pahaan umpisolmuun.

Epävakaa tunne-elämä voi aiheuttaa hämmennystä ihmissuhteissa.

Osalle ystävistäni olen päätynyt myös näyttämään jonkinlaisen karkean listauksen häiriön pääpiirteistä ajatuksella, että ”älkää ihmetelkö, jos käyttäydyn oudosti tai olen hiljaa jonkin aikaa”.

Hyvin suurella todennäköisyydellä se ei oikeasti ole heidän syytään, ainakaan millään muotoa tarkoitushakuisesti.

Onko epävakaa ihminen siis väistämättä vaikea ystävä?

Omalta osaltani uskaltaisin väittää, että asia ei ole näin mustavalkoinen. Suurin osa itselleni ihmissuhteissa haastavista tilanteista on sellaisia, etteivät ne näy vastapuolelle välttämättä ollenkaan päällepäin.

Vaikutus on suurin oman mieleni sisällä.

On kuitenkin hyvin paljon yksilöstä kiinni, kuinka kaikki edellä mainittu näkyy ulospäin ja millaisia konkreettiset vaikutukset yksilön ihmissuhteissa ovat. Osa räiskyy huomattavasti vahvemmin tunteitaan ulospäin ajautuen kiihkeisiinkin riitoihin.

Itse koen olleeni enemmän avoimia konflikteja välttävä ja niiltä osin vetäytyvä. En kuitenkaan sano, ettei ikinä olisi tapahtunut ulospäin näkyviä ylilyöntejä, kaikilla meillä on.

Epävakaus ei tarkoita automaattisesti hankalaa ystävää.

Usein näissä oletetuissa sosiaalisissa kriisitilanteissa prosessoin ja läpikäyn suurta tunnemassaa esimerkiksi jonkinlaisen suhteessa tapahtuneen, tulkinnanvaraisen tilanteen selvittämiseksi. Joskus kriisi voi alkaa kehittymään jo pelkästään nonverbaalisen viestinnän virheellisen tulkinnan vuoksi.

Minulla voi kulua aikaa siihen, että pääsen tarkastelemaan tilannetta rationaaliselta pohjalta ja ymmärrän, ettei asia oikeasti asetu ollenkaan sellaisiin epärealistisiin mittasuhteisiin kuin mihin mieleni sen väkisin haluaa kasvattaa.

Tähän toki on päästy vasta siinä vaiheessa, kun itsetuntemus on iän sekä terapian avulla kasvanut.

Jos menisimme muutamankin vuoden taaksepäin, ei minulla ollut aavistustakaan syistä miksi pääni sisältö on kuin hurrikaani, jota yritetään väkisin tunkea peltirasiaan.

Huomionarvoista on myös se, että rationaalisuus on lähestulkoon vesiselvää sellaisissa ihmissuhteisiin vaikuttavissa ja kimuranteissa tilanteissa, joissa en ole itse osallisena.

Objektiivinen hahmottaminen ulospäin on siis itselleni huomattavasti helpompaa, eikä siihen liity samanlaista tunneperäistä kivirekeä.

Diagnoosi antaa työkaluja, mutta ei määritä sinua ihmisenä

On totta, että voi sitä arkea ja elämää elää ilman diagnoosejakin. Lisääntynyt tietoisuus on kuitenkin auttanut kasaamaan raameja, antanut enemmän ymmärrystä itseäni kohtaan sekä lisännyt selviytymismekanismien kehittämistä.

Kun tietää, millainen mekanismi tietynlaisten järjellä selittämättömissä olevien reaktioiden taustalla on, silloin niitä on mahdollista myös hallita.

Tämä tosin vaatii työtä, harjoittelua, sortumisia ja satunnaisia ylilyöntejä. Kukaan ei ole seppä syntyessään.

Kehittyminen sekä tilanteen hallussa pitäminen on kuitenkin mahdollista. Uusien toimintatapojen omaksuminen aiempien, potentiaalisesti haitallisten (jopa vaarallisten) selviytymismekanismien tilalle on kehittynyt huomattavasti sen jälkeen kun diagnostiikka kaiken tämän sekasorron keskellä valkeni.

Ole rehellinen läheisillesi, sillä oikeat ystävät varmasti haluavat yrittää ymmärtää.

Mikäli tunnistat itsestäsi epävakauden oireita ja asia mietityttää, ole rohkeasti yhteydessä terveydenhuollon ammattilaisiin.

Nyt tiedät, millainen on epävakaa persoonallisuushäiriö ja miltä se voi tuntua arjessa. Tiedätkö kenties jonkun, joka voisi hyötyä tästä artikkelista? Jaa postaus eteenpäin hänelle ja autat lisäämään tietoisuutta.

Sinua voisi kiinnostaa myös artikkeli aiheesta, onko mielenterveysongelmista huolimatta mahdollista olla hyvä huoltaja.

Hyödyllisiä linkkejä

Mikäli haluat oppia epävakaasta persoonallisuushäiriöstä lisää, vieraile alle listatuilla, hyödyllisillä sivustoilla.

Terveyskirjasto

Käypä hoito-suositus

Mielenterveystalo