Vanhemman kipu – miten puhua siitä onnistuneesti lapselle?
Kun perheen arjessa läsnä on vanhemman kipu, eivät sen vaikutukset jää ainoastaan sairastuneeseen itseensä vaan miltei poikkeuksetta heijastuvat koko perheeseen. Varsinkin pienen lapsen voi olla vaikea ymmärtää huoltajan poikkeavaa käyttäytymistä ja muuttunutta olemusta.
Krooninen kipu koskettaa koko perhettä. Se voi rasittaa aikuisten välisiä suhteita ja heikentää osallistumista perheen yhteiseen aikaan sekä toimiin kotona. Joskus voi käydä jopa niin kurjasti, että perheen pienimmät kokevat jäävänsä liian vähälle huomiolle.
Tilanteen kiristymistä kotona kannattaa pyrkiä ennaltaehkäisevin toimin jarruttamaan. Luotettava, oikeellinen tieto, tarvittavat tukitoimenpiteet sekä muiden ihmisten aito läsnäolo ja kohtaaminen nousevat tässä merkittävään asemaan.
Milloin voidaan puhua kroonisesta kivusta?
Kipu lasketaan krooniseksi kivuksi, mikäli se on kestänyt yhtäjaksoisesti yli kolme kuukautta tai on ylittänyt kudosvaurion normaalin paranemisajan.
Krooninen kipu vaikuttaa sairastuneen elämän jokaisella osa-alueella. Se voi haitata sosiaalisia suhteita, aiheuttaa myös henkistä kärsimystä ja hätää sekä altistaa erilaisille mielenterveyden ongelmille.
Kroonisen kivun eri tyypit
Krooninen kipu on mahdollista jakaa neljään eri tyyppiin. Näitä ovat
- kudosvauriokipu eli nosiseptinen kipu
- hermovauriokipu eli neuropaattinen kipu
- idiopaattinen kipu (mekanismeiltaan tuntematon)
- psykogeeninen kipu eli psyykkisin mekanismein selittyvä kipu
Mainittakoon, että puhdas psykogeeninen kipu on hyvin harvinaista. On kuitenkin huomionarvoista, että psyykkiset tekijät ovat usein mukana kivun kroonistumisessa.
Vanhemman kipu on kutsumaton vieras perheessä
Kukaan meistä tuskin haluaisi vapaaehtoisesti valita kroonistunutta kipua osaksi omaa tai perheensä elämää. Se muuttaa arkea sekä saattaa muokata jo tutuksi muotoutuneita rutiineja.
Tämä kaikki voi hämmentää ja pelottaakin lasta. Varsinkin pienen lapsen voi olla vaikea ymmärtää, miksi vanhempi kykenee tänään tekemään jotain, mutta seuraavana päivänä ei. Hän saattaa myös luoda tilanteesta omien kykyjensä mukaan kuvitelman, jossa on itse jollain tapaa osallisena aikuisen kipuun.
Konkreettisena esimerkkinä tästä voi käyttää niinkin arkista tilannetta kuin halaaminen. Tuo äkillinen, riemua pursuava syliin syöksyminen voi aiheuttaa aikuisessa negatiivisen ja kipua ilmaisevan reaktion, jolloin lapsi voi kokea olevansa syyllinen vanhemman kipuun.
Tämä on tärkeää ymmärtää siksi, että joskus me aikuiset saatamme olettaa, ettei lapsi ymmärrä vielä niin hyvin ympärillään elävää tilannetta kivun aiheuttamien vaikutusten suhteen. Pienet ihmiset ovat kuitenkin yllättävän tarkkoja aistimaan ympärillään vallitsevaa ilmapiiriä sekä tulkitsemaan muiden ihmisten reaktioita omasta kehitysvaiheestaan sekä maailmankuvastaan käsin.
Tilanteen pitkittyminen vaikuttaa lapsen hyvinvointiin
Kuten edellä mainitsin, vaikuttaa krooninen kipu sairastuneen elämän jokaisella osa-alueella. Psyykkinen hyvinvointi ja mieliala eivät ole poikkeus.
Kivusta kärsivä vanhempi saattaa olla lyhytpinnaisempi, tiuskia tai huutaa helposti. On mahdollista, ettei hän kykene osallistumaan leikkeihin tai saattaa jopa pyytää ajoittain jättämään itsensä rauhaan.
Tilanteen pitkittyessä lapselle voi syntyä kokemus, ettei häntä kohdata tai että hänen tarpeensa eivät tule täytetyiksi. Ja koska vanhempi on lapsensa elämän tärkein henkilö, johtaa tämä vääjäämättä ongelmallisiin tilanteisiin.
Lapsi haluaa helposti miellyttää vanhempaansa
Kotona vallitsevan tilanteen luonteesta riippuen on mahdollista, että lapsi saattaa päätyä yrittämään jatkuvasti piristää kroonisesta kivusta kärsivää aikuista. Hän voi myös omaksua tietynlaisen hoivaajan tai lohduttajan roolin, joka ei ole toivottavaa.
Negatiivisia tunteita saattaa alkaa kasautumaan, sillä aina lapsi ei välttämättä uskalla oma-aloitteisesti puhua tunteistaan peläten mahdollisesti pahentavansa tilannetta.
Tunteita voi olla laidasta laitaan vihasta ja syyllisyydestä aina häpeään asti. Lapsi voi oppia varovaiseksi ja sivuuttamaan omat tarpeensa, mikäli hän pelkää kuormittavansa omaa vanhempaansa.
Vaikeimmillaan negatiivisten tunteiden kasautuminen voi ilmetä erilaisina käytösongelmina tai jopa masennusoireiluna. Tällöin on syytä hankkia tilanteeseen ulkopuolista apua viivyttelemättä.
Voit lukea tästä näkökulman siihen, tekeekö kipu huonoksi huoltajaksi.
Kuuntele, mitä sanottavaa lapsellasi sinulle on
Yksi parhaimpia keinoja auttaa omaa lastaan tilanteen ja kivun vaikutusten ymmärtämisessä on kuunnella häntä. Tämä onnistuu helpoiten erilaisten arkisten askareiden lomassa ilman, että asiasta tarvitsee tehdä sen suurempaa numeroa.
Lapselta voi vaikka yhteisen piirustushetken lomassa kysyä, mitä mieltä hän on esimerkiksi edellisen päivän kulusta kun vanhempi ei pystynytkään lähtemään leikkipuistoon, vaikka oli niin luvannut. Aiheuttiko se kiukkua ja pettymyksen vai tunsiko lapsi kenties olonsa surulliseksi?
Kun lapsi kertoo, kuuntele ja kysy lisää, mutta älä suotta keskeytä. Voit rohkaista lasta puhumaan myös kertomalla, että mitä ikinä tämä kertookin, ei vanhempi siitä suutu tai pahoita mieltään. Älä myöskään lannistu, mikäli keskustelu ei heti ota onnistuakseen – joissain tapauksissa se voi vaatia pientä harjoittelua varsinkin, mikäli avoimet keskustelut perheen sisällä eivät ole olleet tavallisia.
On myös mahdollista, että lapsi mieluummin kuuntelee kuin keskustelee itse tunteistaan aktiivisesti. Pienetkin kommunikaation hetket aiheen ympärillä ovat kuitenkin merkityksellisiä. Vanha sanonta ”laatu korvaa määrän” pitää siis paikkansa tässä.
Leikki avaa portin lapsen maailmaan
Lapsi käsittelee näkemäänsä ja kokemaansa leikin avulla. Lapsen leikeillä on suuri merkitys heidän kehitystään tukevana tekijänä. Tämän lisäksi leikki myös auttaa lasta jäsentämään ympärillään olevaa ja alati elävää maailmaa.
On mahdollista, että voitte yhdessä lapsesi kanssa käydä perheen tilannetta läpi leikin avulla. Millainen leikki juuri teille tuntuu luontevalta? Voiko legoista rakentaa kodin, jossa joku hahmoista potee kroonista kipua arjen touhujen keskellä? Käykö hän kenties lääkärissä?
Sinä tunnet lapsesi parhaiten, joten löydät varmasti teille sopivan tavan kaikkien leikkien lomasta, mikäli se tuntuu toimivalta vaihtoehdolta.
Lapset leikkivät silloin, kun heillä on tarve leikkiä. He leikkivät silloin, kun mieli on kuormittunut tai he haluavat oppia jotakin näkemäänsä ja merkityksellistä.
Nina Sajaniemi, varhaiskasvatuksen professori
Saduissa piilee suuri voima
Oletko kenties kuullut saduttamisesta? Mikäli et, niin tiivistetysti ajatuksena on antaa puheenvuoro kokonaan lapselle sadun kerronnan avulla. Aikuinen kirjaa lapsen kertoman tarinan sana sanalta ylös, eikä korjaa tai muokkaa sitä millään tavalla. Lopuksi satu luetaan yhdessä ääneen ja mietitään, mitä siinä oikein tapahtui.
Saduttaminen luo turvallisuuden ja läheisyyden tunnetta juuri tässä ja nyt. Silloin aikuinen antaa täyden huomionsa lapsen ajatuksille ja mielipiteille sekä osoittaa arvostavansa niitä.
Saduttaminen on oikein toimiva tapa myös erilaisten kriisien käsittelyyn – lapsi saa pulpauttaa ulos ajatuksiaan juuri sellaisina kuin ne ovat. Vuorovaikutus saduttamisessa perustuu siihen, että toimintaa ei arvostella tai tarkastella suorituksena kriittisesti. Juuri tämä mahdollistaa lapselle tilaisuuden kertoa asioista sillä tavalla, että ne heijastavat hänen kokemuksiaan ja ajatuksiaan aidosti ilman ulkopuolista, johdattelevaa keskustelunaloitusta.
Saduttaminen antaa aikuiselle mahdollisuuden päästä sisään lapsen omaan maailmaan – jos ovi sinne on raollaan, kannattaa siitä ehdottomasti astua sisään.
Muista kertoa lapselle, että hänellä on lupa olla lapsi
Mikäli lapsi joutuu liian varhaisessa vaiheessa ottamaan enemmän vastuuta kuin mitä olisi valmis kantamaan, voi se vaikuttaa epäsuotuisasti lapsen kasvuun ja kehitykseen.
Lapselle onkin hyvä korostaa, ettei hän ole vastuussa huoltajansa hyvinvoinnista vaan päinvastoin juuri lapsesta pidetään aina huolta.
Tämä vahvistaa lapsen luottamusta vanhempaa kohtaan ja luo lisää turvallisuuden tunnetta. Lapsen on myös helpompi lähestyä huoltajaansa omien murheidensa kera mikäli hän voi olla varma, ettei kuormita aikuista tai että vanhempaa ei tarvitse suojella lisästressiltä.
Lapsen ei tulisikaan koskaan olla perheessä hoivaajan roolissa. Lapsen on tärkeää saada rauhassa olla lapsi ja kokea, että hänestä pidetään kyllä huolta.
Tämä ennaltaehkäisee negatiivisten tunteiden kasaantumista ja vahvistaa lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutussuhdetta.
Ei kai vanhempani kipu tarkoita kuolemaa?
Varsinkin hieman pienempien lasten voi olla haastava ymmärtää, mitä vanhemman kipuoireilun taustalla oikein on. Lapsi saattaa jopa pelätä vanhempansa olevan kuolemassa, sillä joskus sairaus ja kuolema saattavat tarkoittaa lapselle samaa asiaa. Tällaisessa tilanteessa hänelle voi kertoa, ettei vanhempi ole kuolemassa ja että kipu ei tarkoita samaa asiaa kuin kuolema.
Lapselle on hyvä kertoa ikätasoisesti vanhemman sairaudesta sekä mekanismeista kivun taustalla. Hänelle voi kertoa, että vanhempi saa apua sairauteensa ja pärjää kyllä.
Joskus lasta voi auttaa asian ymmärtämisessä konkreettinen esimerkki siitä, että vanhempi saa apua kipuun vaikka erilaisista lääkkeistä tai hetken lepäämisestä.
Kannattaa kuitenkin pitää huoli myös siitä, ettei kerro lapselle liikaa suhteessa hänen kehitystasoonsa. Liika tieto kaadettuna pienen ihmisenalun harteille ei palvele hänen hyvinvointiaan.
Vanhemman kipu ei koskaan ole lapsen vika
Lapselle on tärkeää sanoittaa ääneen, ettei vanhemman kipu ole koskaan tämän vika. Hänelle voi kertoa, että kivusta älähtäminen esimerkiksi syliin hypätessä ei johtunut halaamisesta tai lapsesta itsestään, vaan liikkeestä aiheutuneesta painosta.
Koska lapset ovat hyvin herkkiä aistimaan aikuisten tunnetiloja ja reaktioita, on aikuisen reaktioiden selittäminen ääneen tärkeää. Näin vältetään virheellisten johtopäätösten syntyminen.
Kaipaatko kenties apua lapsen kanssa keskusteluun?
Joskus voi olla hyödyllistä pyytää ulkopuolista apua lapsen kanssa tilanteesta keskustelemiseen. Tähän riittää ihan oma kokemus siitä, että perheenne voisi hyötyä keskusteluavusta.
Ei ole olemassa vääränlaisia kokemuksia tuen tarpeesta. Jokainen perhe on uniikki ja ainutlaatuinen, joten myös kokemukset eri asioiden haastavuudesta poikkeavat naapurissa asuvan perheen kokemuksista.
Vanhempi itse on paras asiantuntija pohtimaan, millaista tukea omaan tilanteeseensa toivoisi. Tietenkin on mahdollista pyytää myös ammattilaisen mielipidettä eri vaihtoehdoista, mikäli on epäselvää, minkälaisista tukitoimista voisi mahdollisesti olla apua.
Esimerkkejä tukea tarjoavista tahoista
- kunnan sosiaalipalvelut
- perheneuvola
- perheterapia
- lastensuojelu
- varhaiskasvatus
- nuorisotyö
- oppilaanohjaus
Tukitoimenpiteitä tarjoavat tahot vaihtelevat perheen tilanteen ja lapsen kehitystason mukaan. Perheneuvola on tarkoitettu kaikille perheille, joissa on alle 18-vuotias lapsi. Perheterapiaan taas voi hakeutua jokainen perhe.
Joskus esimerkiksi teini-ikäinen nuori voi toivoa voivansa jakaa tuntojaan vanhemman sairaudesta ja kivusta ulkopuolisen, riippumattoman tahon kanssa. Vaikeista tunteista ääneen kertominen esimerkiksi lähipiirin turvalliselle aikuiselle tai nuorisotyöntekijälle voi olla helpompaa kuin avoin keskustelu vanhemman kanssa.
Avun pyytäminen ei ole heikkoutta vaan vastuunkantoa
Olen aiemminkin puhunut siitä, kuinka meillä Suomessa elää vahvana yksin pärjäämisen kulttuuri. Tämä on mielestäni harmillista, sillä se saattaa kasvattaa kynnystä pyytää apua siitä huolimatta, että sitä tarvitsisi ja toivoisi.
Tämän suhteen kannustankin heittämään häpeän lähimpään romukoppaan. Voit sen sijaan miettiä, mistä häpeä omalla kohdallasi johtuu? Pelkäätkö kenties, mitä muut sinusta ajattelevat?
Kenenkään ulkopuolisen ei itse asiassa tarvitse tietää, ellet itse halua asiaa heille jakaa. Sosiaalipalveluiden puolesta järjestetyt tukitoimenpiteet perheille ovat aina luottamuksellisia. Yksikään eettisesti toimiva ja omanarvontuntonsa omaava ammattilainen levittele perheiden asioita pitkin kyliä.
Ja mikäli näin olisi, henkilö olisi täysin väärällä alalla eivätkä hänen siipensä kantaisi siellä pitkään.
Jos taas pelkäät, että sinun ajateltaisiin olevan huonosti pärjäävä vanhempi tuen tarpeen vuoksi, asia on päinvastoin. Osoitat suurta vastuuta sekä rakkautta perhettäsi kohtaan halutessasi varmistaa, että perheesi ja sinä itse voitte hyvin.
Mainitsen lastensuojelun siksi, että tukea tarjoavalla taholla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, mikäli hän arvioi lapsen kasvun ja kehityksen olevan vallitsevien olosuhteiden johdosta vaarantunut.
Tämäkään ei ole maailmanloppu, vaikka se herättää varmasti monenlaisia tunteita vanhemmassa. Lastensuojelun asiakkuuden kautta perhettä on kuitenkin mahdollista tukea tiiviimmin ja pyrkiä varmistamaan koko perheen hyvinvointi.
Asioiden yksinkertaistaminen kunniaan
Joskus meillä aikuisilla on tapana myös tehdä asioista vaikeampia kuin niiden tarvitsisi olla. Lapselle aikuisen sairaudesta ja kivusta kertomisen voisi kiteyttää niin, että pyri antamaan lapsen kokemukselle selitys.
Lähtökohtaisesti lapsi ei tarvitse liian yksityiskohtaista tietoa tai tieteellisiä selityksiä. Hän haluaa selityksen näkemälleen ja kokemalleen – sille, miksi vanhempi käyttäytyy tietyllä tavalla tai miksi joitain asioita ei voi tehdä.
Kun sanoitat ja muutat lapselle ymmärrettäväksi ne asiat, mitä hän arjessaan näkee ja kokee, ollaan jo matkalla oikeaan suuntaan. Myös avoimen ilmapiirin ylläpitäminen keskustelun suhteen on kannattavaa. Yritä mahdollisuuksien mukaan vastata aina kun lapsi kysyy aiheesta tai pohtii sitä muuten.
Vanhemman kivusta puhumisen vinkit tiivistettynä
- anna selitys lapsen näkemälle ja kokemalle
- muista huomioida lapsen kehitysvaihe ja ikätaso
- käytä leikkiä ja satuja apuna
- ylläpidä avointa keskustelun mahdollisuutta
- älä kerro liikaa liian varhain
- pyydä tarvittaessa tukea
Lapsen mieli on ihmeellinen – ei ole yhtä ja ainoaa hetkeä sille, milloin jokin tärkeä kysymys pompahtaa mieleen. Esimerkiksi juuri kesken kiireisen ja hikisen pukemisrumban bussin jo odottaessa pysäkillä.
Nyt tiedät vinkkejä siiihen, kuinka voit jutella lapsen kanssa vanhemman kivusta. Tunnetko jonkun, joka voisi hyötyä tästä artkkelista? Jaa kirjoitus eteenpäin ja auta normalisoimaan erilaista arkea.
Hyödyllisiä linkkejä
